29. joulukuuta 2013

Vielä jaksaa vai jaksaako?

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kuten joulu. Onhan tässä saanutkin viettää joulua kokonaisen kuukauden brittiperheiden kanssa. Kävin juuri hakemassa Kittilän lentoasemalta bussillisen uusia lomalaisia. Se on sitten viimeinen ryhmä ja myönnän olevani helpottunut. Väsymyksen poikasta on ilmassa ja jotenkin vaan joulun jälkeen tonttuilun hohto hiipuu hiljalleen. Silti tämä Uuden vuoden ryhmä tapaa Joulupukin niin kuin muutkin, onhan se yksi loman kohokohdista.

Hiipumisen tunteeseen vaikuttanee myös sää. Vesisade ei vaan kuulu suomalaiseen talveen. Ei varsinkaan lappilaiseen, missä hämärää valoa on vain muutamia tunteja päivässä. Onneksi lumi on pysynyt sentään maassa. Joulunpyhien ajan Ylläksellä ihailtiin lumisia puita, mutta nyt puut nököttävät paljaina. Jalkakäytävät, pihat ja tiet ovat märkiä ja jäisiä. Olen aiemmin ylistänyt Äkäslompolon mahdollisuutta potkukelkkailla ja hiihtää kaduilla, mutta nyt on jouduttu hiekoittamaan runsaalla kädellä.

Kaikki aktiviteetit perustuvat lumeen. Mtäs sitten tapahtuisikaan, jos moottorikelkkailua, poro- tai huskyajelua jouduttaisiin toteuttamaan mustalla maalla? Lumi on upea materiaali monella tapaa, mutta herkkä myös.

Eilen opetin maastohiihdon alkeita singaporelaisille. Sitkeimmät heistä jaksoivat hiihtää kaksi kilometriä kahden tunnin aikana. Näin se usein menee aloittelijoilla. Sain paistatella heidän ihailussaan, kun kerroin hiihtäneeni tänä talvena yli 300 km. "Olet vahva nainen." Joskus aiemmin pari brittiä hiihti seitsemän kilometriä alkeistunnilla. Kehuin heitä ja kerroin sen olevan ennätys. Nuori mies tokaisi: "Sanotko noin kaikille?"

Tulevan lomamestarin työni kunniaksi vein sukset perusteelliseen huoltoon ensimmäisen kerran eläissäni. Äkäslompolon Sportia hioo suksien pohjat koneellisesti ja pohjustaa sukset lämpökäsittelyssä. On jännittävää nähdä tulos. Onko se kuin saisi uudet sukset? Nyt vannon kautta kiven ja kannon, että suojelen näitä suksia naarmuilta. Ihan kihelmöi kehossa ajatus nautinnollisista hiihtolenkeistä. Edessä on pikkupakkasia ja liukkaita latuja.

2 kommenttia:

  1. Moikka!
    Hyvää loppuvuotta ja vielä parempaa uutta vuotta!!!
    Voin uskoa, että tonttuilu alkaa jo kuukauden rupeaman jälkeen kyllästyttää, jaksa vielä vähän. Ehditkö enen lomamestarin työtä piipahtaa kotona vai alkaako työ heti edellisen päätyttyä?
    Täällä etelässä on nyt hyvä lenkkeillä, toisin kuin vielä muutama viikko sitten, silloin oli paikka paikoin hyvin hiekkaa ja toisessa paikassa sai sipsuttaa pyöräteiden ulkopuolella, jos pystyssä meinasi pysyä. Jouluna maa oli musta, kun ei silloin ollut lunta, niin nyt sitä niin kaipaakkaaan, odotan jo kovasti kevättä ja kesää... ja ämmityskustannuksissa ainakin säästää, kun plussalla mennään, positiivista sekin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja Hyvää Uutta Vuotta Sari! Jatkan suoraan tonttuilusta ja hiihdon alkeistunneista lomamestariksi. Vähän kyllä lepotaukoa kaipaisin ja tahtoisin nukkua muutaman yön omassa kodissa, mutta nyt en ehdi. Toivottavasti pääsen käymään kotona jossakin välissä. Yhteisasumisessa on ilonsa ja haasteensa, tänäkin vuonna.

    Odotan kovasti päivien valoistumista. Nyt on vain jonkinlainen hämärä aika klo 10-14.30, muutoin pimeää.

    VastaaPoista