29. maaliskuuta 2015

Kilpisjärven kauneudessa

Saapuessani Kilpisjärvelle tunsin, jälleen kerran, saapuneeni aivan omaan maailmaansa. Ne maisemat! Sellaisia vaan ei ole missään muualla Suomessa. Sää on esittänyt omat oikkunsa ja vähät välittänyt sääennusteista. Tällä hetkellä ulkona tuuli paiskoo lunta 14 m/s:ssa. Yhteiselle hiihtoretkelle ei löytynyt innokkaita lähtijöitä...

Ensimmäinen viikkoni oli oikea oppaan unelmaviikko, kun sain talloa latua Imatran ja Lappeenrannan suunnalta tulleelle hyväntuuliselle porukalle. Oli mukava kuulla heidän huomanneen, kuinka paljon pidän tunturioppaan työstäni ja kuinka he arvostivat tapaani opastaa. Tulevaisuus näyttää kuitenkin epävarmalta tässä työssä. Sitä miettiessä yöunet kärsivät.

Ensimmäisenä päivänä oli varsin huono näkyvyys hiihtäessämme Saanajärveltä Jehkaksen rinteitä pitkin Haltin reitille. Sain todella käyttää taitojani pystyäkseni suunnistamaan pienten näkövihjeiden varassa. Maisema oli valkoista, auringon sijainti auttoi pysymään suunnassa, kompassia en tarvinnut vaivata. Minusta on jännittävää opastaa erilaisissa säissä. Maisema muuttuu niin täysin.

Mallan luonnonpuistoon suuntautuvalla hiihtoretkellä poljimme latua neitseelliseen maisemaan. Hanki kantoi hyvin, mutta sen päällä oleva reilu kerros pehmeää lunta takasi oppaille työtä ladun aukaisijana. Kiipesimme Mallajärven päässä olevalle rajakyltille saakka ja kotimatkalla koukkasimme vielä kurkkaamaan jäätynyttä Kitsiputousta, Mallan kyyneleitä.

Yhtenä päivänä odottaessamme huonoa säätä (tulikin tietysti kaunis päivä), poljimme ladun Ruotsin puolella olevaan Temppelikuruun. Sää oli silloin, niin kuin koko viikon, pakkasen puolella. Helppo keli voidella. Ajattelin, että tämä on kaikkein arvokkainta, saada olla ensimmäinen laduntekijä. Vaikka toisaalta säästyyhän siinä voimia, jos saa hiihdellä valmiita latuja. Vapaa on kuitenkin vain umpihanki!

Viikon kauneimman päivän retkellä hiihdimme Kuonjarjohkalta Kilpisjärvelle meille tehtyä latua pitkin - ja vielä alamäkeä suurimmaksi osaksi. Maisema kohti Ruotsin ja Norjan tuntureita mykisti meidät kauneudellaan. Sitä tunnetta ei voi selittää, se on saatava kokea.



















Saimaan Ladun kanssa hiihdimme viimeisenä päivänä kunnon myräkässä kolmen valtakunnan rajapyykille, tasan kuukausi ennen Veteraanipäivän juhlia. Siinä koeteltiin itse kunkin voimia... Seuraavana päivänä sää oli mitä kaunein - vein apuoppaani Lauran Ruotsin puolelle Tuipalille iltahiihdolle. Auringon laskiessa taivaalle nousi samoja värejä kuin kaamoksen aikaan. Toinen kuva on otettu Tuipalille noustessa Ailakkavaaran suuntaan. Ja kolmas kuva Tuipalin päältä vastakkaiseen suuntaan. 




















Kuvat: Laura Tokola

10 kommenttia:

  1. Moikka Riitta!
    Kotona on oltu jo muutamia päiviä, raskas ja pitkä kotimatka sujui lumi-räntä-vesisateessa. Ja sen jälkeen ei ole aurinkoa näkynyt. Päinvastoin maanantain aikana satoi kymmenkunta senttiä märkää nuoskalunta eli vielä joutui lumitöihinkin, vaikka jo kovasti kevättä odottelen.
    Tänään aamulla töihin kävellessäni näin sumun seassa pari joutsenparvea, matkalla pohjoiseen...
    Niinhän se vain on, niitä mahtavia maisemia ei muualla Suomessa ole. Tuossa muutamia viikkoja sitten puhuttiin ihmisen henkisestä kodista, sen asumiskodin lisäksi siis, totesimme henkisen kotimme olevan ehdottomasti Kilpisjärven maisemissa. Se avaruus ja se kaikki muu, sitä ei voi kuvailla, se on koettava aivan itse. Ainahan sinne kaipaa... ja joskus täytynee tulla oikean kevään aikaan, jotta olisi edes kerran lämpöisempää.
    Niinhän siinä tass kävi, sanoin sulle perjantai aamuna, että nähdään. Te lähditte rajapyykille ja me Saanaa kiertämään, menimme lehtoalueen kautta Retkuun kahville ja siitä tullille ja sielta Saanan rinteelle, jossa kävi sellanen vastatuuli, että sai ajatella, että onkos tässä mitään järkeä? Eteenpäin ei meinannut päästä millään, jossain vaiheessa oli pakko varustautua myrskylaseilla. No saimme Saanan kierrettyä, mutta aikaa siinä meni reilusti kauemmin kuin olisi voinuit ajatella. Huomasin suksikopilla, ettei sun latusuksia ollut siellä, menikö teillä myös pitkään? Loppuilta menikin syömässä käymiseen ja tavaroiden pakkailuun, että silleen.
    Onkos siellä vielä tällä viikolla suomalaisia asiakkaita? Vai vaikuttaako pääsiäinen jo tällä viikolla?

    Mukavaa Pääsiäisen aikaa!!! :)

    VastaaPoista
  2. Hei Sari!
    Meilläkin oli silloin perjantain myrskypäivänä raskas päivä. Taistellen selvittiin. Tänään sää kaunistui monen päivän "pöpryn" jälkeen ja saatiin kokea Kilpisjärven maisemat kauneimmillaan Mallajärveltä päin katsottuna. Edelleenkin mennään puhtaasti purkkivoiteilla. Nyt pääsiäisviikolla on hiljaisempaa, vain muutama hiihtäjä perässä ja huonolla säällä ei hiihtäjiä laisinkaan.
    Miten henkinen koti eroaa sielunmaisemasta? Minä ajattelen Kilpisjärven hankien olevan sielunmaisemaani. Ja sun kommentteja lukiessa tajuaa, että Kilpiksen maisemat ovat osa teitä, vaikka aivan muualla suurimman osan vuodesta elättekin.
    Hyvää Pääsiäistä!

    VastaaPoista
  3. Kivan oloinen blogi pohjosesta! Näitä kun haeskelin sillon ku aloin ite bloggaamaan, ja nyt sain vinkin Lappilais-lehdestä.. Siispä, jäisin mielelläni lukijaksi, mutta en löytänyt lukija-gadgettia, muuten en kyllä muista lukea blogiasi!! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos palautteesta. Selvittelen asiaa, jos saisin laitettua sen lukija-gadgetin. Mukavia lukuhetkiä!

    VastaaPoista
  5. Hei, Riitta! - Mitä tarkoittaa: "Tulevaisuus näyttää kuitenkin epävarmalta tässä työssä. Sitä miettiessä yöunet kärsivät."

    Juuri Sinä olet niin osaava, ammattitaitoinen, herkkä ihmistuntija ja mitä sopivin oppaaksi.

    Kilpisjärvi lainehtii silmissäni. Siitäpä tuli mieleen, oletko ruska-aikana niissä maisemissa. Jos, niin mistä mihin?

    Kerran elämässä haluaisin nähdä järven ilman jää- ja lumikantta ja ennen kaikkea pulahtaa kirkkaaseen veteen. Ajattelin, että ryhdyn treenaamaan itseäni, että jaksaisin kivuta Saanalle, patikoida pikku-Mallan reitin, risteillä rajapyykille Malla-laivalla. Ehkä pääsisin retkelle Skibotniin. Tämmöistä haaveksii Helena, ja odottaa, että kohtaus menee ohi.

    VastaaPoista
  6. Hei Helena!
    Kiitos arviostasi. Se lämmittää ja lohduttaa. Minusta riippumattomat muutoksen tuulet puhaltavat ja joskus sitä löytää itsensä asemasta, jossa tuntee olevansa lastu laineilla.
    Kilpisjärvitautiin on vain yksi hoitomuoto, hankkiutua paikan päälle. Turha siinä on muuta rimpuilla :)

    VastaaPoista
  7. Moikka!
    Mitäs Kilpisjärvelle kuuluu? Onko jo lämpimämpää, kenties aurinkoa? Onkos "perässähiihtäjiä" riittänyt? Mitä muuta sinne kuuluu? Pari viikkoa vielä aikaa nauttia :)
    Olen seurannut telkusta Lapin poliiseja, eilenkin käytiin Kilpparilla ja viime viikolla oli juttua viime vuoden pikkikisoista.
    Ja Oddasatissa oli pieni juttu kirkonmenoista, Raittijärveltä. Olitko tänä vuonna? Yritin kovasti etsiä sua, mutta en ainakaan nähnyt kuvissa?

    VastaaPoista
  8. Hei Sari!
    Sää on jo lämmennyt Kilpisjärvellä ja purkkivoiteiden lisäksi ainakin iltapäivällä tarvitaan liisteriä suksen pohjaan. Tällä viikolla on ollut mukavasti hiihtäjiä. On niin upeaa päästä hiihtämään tuttujen asiakkaiden kanssa. Tarpoa latua pehmeässä lumessa ja saada tunnustusta siitä. Sellaista yhteistä hyvän olon hyrinää ilmassa heidän kanssaan. Vaihtelevat säät ovat tuoneet haastetta suunnistamiseen, olen saanut pistää joinakin päivinä peliin kaiken kokemukseni ja taitoni. Sitä ei kai ole koskaan Kilpisjärvellä liikaa ja aina on oltava nöyrä sään suhteen.
    En päässyt käymään Raittijärvellä tänä vuonna työkiireiden takia. Veteraanipäivään on kuulema ilmoittautunut paljon väkeä kolmen valtakunnan rajapyykille. Luvassa on varmasti hieno juhlavuoden tapahtuma. Lapin poliiseja telkusta en ole ehtinyt seurata lainkaan. Näkyyköhän netissä - olisi kiva nähdä Kilpisjärven pätkiä.

    VastaaPoista
  9. Moikka!
    Etsin itsekin Lapin poliiseja netistä, luulin jo ettei ole siellä, kunnes luin Enontekiön Sanomien nettisivujen uutisista:
    "FOX-kanavalla eilen alkanut Lapin poliisit -sarja ei Enontekiöllä televisiosta näy, mutta ei huolta! Sarjaa voi seurata lmaiseksi osoitteessa www.foxplay.fi."
    Sarja nimittäin alkoi silloin, kun olimme itse Kilpparilla, täytynee joskus käydä noita vanhoja jaksoja vilkuilemassa, kun vain ehtis. Niin sarjassa ollaan myös Rovaniemellä, joten sulle tuttua maisemaa riittää :)

    VastaaPoista