28. toukokuuta 2015

Kesäsuunnitelmia Kökarin saarelle

Kevät on jo koittanut Rovaniemellekin. Olohuoneen ikkunan takana riippakoivun oksiin on lopultakin avautunut pieniä heleän vihreitä lehtiä. On tuullut kylmästi ja usein satanut vettä. Joinakin päivinä olen niin "vädersjuk", että vain lepäilen, mutta toisinaan taas puen sadevaatteet päälleni ja lähden 5-vuotiaan siskonpojan kanssa ulkoilemaan. Siinä on seikkailun makua ja jotakin jännää, kun porskutetaan menemään kuin sankarit. Vaikka sataa kuin saavista ja kylmyys pyrkii luihin ja ytimiin. Jos se ulkoilu on sittenkin varustekysymys - ja asennekysymys! Lapsen tavasta kokea elämää voi oppia paljon ja testailla omia näkemyksiään.

Eräänä kauniina ja lämpimänä päivänä tein luontoretken pyöräillen ja patikoiden lähiympäristöön. Minua kovasti kutkuttaisi lähteä kävelemään tuttua 30 km:n reittiä Pohtimolammelta Korkalovaaraan, mutta nyt tyydyin tunnustelemaan reitin loppuosaa. Kevät tulvahti vastaan eläväisenä. Hengitin syvään märän suon mehevää hajua, voi luoja kuinka se tuoksuikaan ja kuinka aurinko paistoi! Mellavaaran laavulla sytytin nuotion, paistoin makkaraa ja luin kirjaa. Eikä mitä tahansa kirjaa vaan sellaista kirjaa, jonka maailmaan olen menossa kesäksi. Siitä lisää myöhemmin. Toisella suolla äkkäsin sammakon kutua, monessa paikkaa. Liu'uttelin sitä limaista, pakenevaa massaa sormien välissä ja totesin, etten ole moista tehnyt vuosiin. Istahdin solisevan puron varteen aistimaan kevättä: lämpöä iholla ja veden kurlutusta. Parin sääsken ilmaannuttua olisin tahtonut huutaa niille: "Ei vielä!"

Mutta nyt kesäsuunnitelmiin. Lähden kesätöihin Ahvenanmaalle Kökarin saarelle vierasvenesatamaan. Olen nuorena tyttönä viettänyt useita kesiä Maarianhaminassa ja käynyt kerran vierailulla Kökarissa. Odotan sileitä kallioita, suurta merta ja karua luontoa. Punkkirokotteiden ottaminen on aloitettu ja punkkipihdit hankittu! Olen lukenut jo aiemmin Kökarilta kotoisin olevan kirjailijan Ulla-Lena Lundbergin teoksia: Kuninkaan Anna, Kökarin Anna sekä Finlandia-palkitun teoksen Jää. Nyt olen herkuttelemassa Anni Blomqvistin Myrskyluoto-sarjalla. Ajat ovat muuttuneet 1800-luvun saaristolaiselämästä, mutta olen aivan varma, että jotakin näiden kirjojen maailmasta on vielä tallella. Ainakin luonto. Kesällä pääsen puhumaan ruotsia ja hyvä onkin, että saan kerrata kieltä, ettei se pääse vallan ruostumaan. Veneilymaailma on minulle aika vierasta, mutta tarvittavat satamarutiinit kuulema oppii nopeasti.