Tammikuun upeimpia retkiä ovat olleet lumikengillä kiipeäminen Kellostapulin huipulle. Paljon pehmeää lunta on taannut minulle hyvän treenin, kun olen edellä tallannut polkua. Joka kerta ihastun uudestaan siihen, kuinka lumi ja puut muuttuvat ylös noustessa. Alhaalla hoikkina ja pitkinä kasvavat kynttiläkuuset vaihtuvat ylhäällä salaperäisiksi pyöreiksi tykkylumen piilottamiksi olioiksi.
Seuraavat kuvat on otettu Lomamestarin hiihtoretkeltä, suunnittelin brittiasiakkaalle alamäkivoittoisen reitin. Ajoimme ensin bussilla ylös tunturiin, josta hiihdimme Tunturijärvelle. Siellä syötin laavulla kuukkeleille leipää kämmeneltä ja asiakkaani oli paikasta aivan haltioissaan. Sitten jatkoimme hiihtoa Velhonkodalle makkaran paistoon. Sieltä hiihdimme Äkäshotellille, matkaa kertyi mukavasti 17 km. Minullekin teki hyvää viipyillä ja ihastella kaikkea matkan varrella. Suomalaisena sitä saattaa valmiilla ladulla vain hiihtää porskuttaa eteenpäin kiinnittämättä huomiota moniin kauniisiin yksityiskohtiin.
Moikka!
VastaaPoistaSiellä on todella kaunista! Lämpötilakin taitaa jo olla inhimillisempi ulkoilun kannalta. Onkos sinulla nykyisessä työssäsi enemmän vapaa aikaa, ehditkö itseksesi luonnon rauhaan hiihtelemään?
Täällä on viime päivinä tullut oikein kunnolla vettä, lumet ovat sulaneet ihan silmissä, liukasta on riittänyt. Tänään oli aamusella pieni räntä-lumihuntua maassa, onneksi oli tarttunut jäähän kiinni, muuten ois voinut käydä köpelösti.
Mukavaa Ystävänpäivää! :)
Kiitos, samoin hyvää Ystävänpäivää! Kaunista on tosiaan ollut. Lämpötilakin on sopiva ulkoiluun tällä hetkellä. Kävin juuri pienellä hiihtoretkellä kolmen asteen pakkasessa ja pyryssä. Lunta lentää vaakatasossa, testasin laskettelulasien käyttöä. Olivat ihan hyvät, kunnes huurustuivat niin etten nähnyt kunnolla eteeni. Vapaa-aikaa on nykyisessä työssäni riittävästi, ehdin sopivasti omille retkille halutessani. Työni on osa-aikatyötä.
VastaaPoista