Tänään on ollut ihana päivä! Kökarista järjestettiin veneretki lehtomaiselle Idön saarelle ihastelemaan harvinaisia kasveja. Kolmen veneen voimin ajelimme tuulessa noin kahdeksan kilometriä Kökarista etelään. Idö sijaitsee Källskärin saaren vieressä, mutta on luonnoltaan silti erilainen.
Pidimme pikniktauon hengästyttävän kauniilla paikalla tuulelta suojassa lahden poukamassa. Satakielen laulaessa läheisessä puussa olo tuntui hyvin erityiseltä. Niin paljon kauneutta yhdessä hetkessä!
Oppaamme neuvosta kaikkien oli kuljettava aukosta, joka on muodostunut puun oksan kasvaessa kiinni runkoon. Kyllä aikuinenkin löytää leikkisän puolen itsestään, helposti.
Idön saarella kasvaa mm. erilaisia orkideakasveja. Tässä ihastelun kohteena on kuitenkin lehtokielo, joka on muhkeampi versio kalliokielosta - ja harvinaisempi.
Kävimme myös katsomassa harvinaisen laajaa luonnontilaista esiintymää karhunlaukkaa. Alueella tuoksui valkosipulille. Karhunlaukka on kokonaan syötävä ja kuulema Keski-Euroopassa hyvin arvostettu luonnon villiyrtti. Karhunlaukka on rauhoitettu Ahvenanmaalla.
Retkellä tutustuin suosikkikirjailijaani, Kökarista kotoisin olevaan Ulla-Lena Lundbergiin. Oli mukava kertoa, että olen lukenut hänen suositun ja arvostetun kirjansa Jää sekä suomeksi että ruotsiksi. Sain tilaisuuden kiittää upeasta kirjasta.
Paikalliset saaristolaisnaiset neuvoivat luontoretken jälkeen punkkien varalta riisuutumaan ulkona ja suihkuttelemaan itsensä kunnolla. Punkit ovat saaristossa pelätympiä kuin käärmeet.
Talvi tunturissa, kesä saaristossa -elämäntapa tuntuu tällä hetkellä aikas kivalta. Tervetuloa ystävät käymään Kökarissa kesän mittaan! Tässä on jotakin erityistä, joka pitää itse kokea, aivan niin kuin tunturiluontokin.
