Olen muuttanut Ylläkselle talvikaudeksi sesonkitöihin. Viime talven jälkeen päätin vakaasti, että seuraavalla kerralla olen viisaampi ja pakkaan vain vähän tavaraa mukaan. Keep it simple! Mutta kuinkas kävikään - melkoinen tavarakuorma oli jälleen raahattavana. Miten voi olla, että osaan pakata koko kesäksi vain rinkallisen tavaraa, mutta talveksi luulen tarvitsevani kymmenen isoa pakkausta... No, näillä mennään. Sain suureksi helpotuksekseni autokyydin kotiovelta tämän hetkiseen majapaikkaani.
Ylläkselle saavuttuani sain kuulla, että työasiat pyörähtävät käyntiin vasta viikon kuluttua. Oho! No, nyt siis on aikaa hiihdellä, käydä joogatunnilla ja avantosaunassa. Oikeastaan töiden aloittaminen pienellä lomailulla onkin loistojuttu!
Kun isossa osassa muuta Suomea sataa vettä, Ylläksellä lumikerros karttuu joka yö. Pakkasta on tällä hetkellä noin viisi astetta ja kylmenevää on luvassa. Lunta on noin puoli metriä. Hyvin hoidetuilla laduilla suihkii jo paljon hiihtäjiä: hiljaisia suomalaisia ja kovaan ääneen tekniikkaohjeita omalle tiimilleen huutelevia Keski-Eurooppalaisia. Olen suunnitellut hiihtäväni ainakin aluksi vain lyhyitä lenkkejä, jotta kunto saa nousta rauhassa ja hiihdossa säilyy into. Tänään tuntui erikoiselta hiihtää, kun poro juoksi edellä hyvän matkaa. Kai se on poronkin kevyempi liikkua ladulla kuin kahlata puolimetrisessä hangessa.
Lumiset kynttiläkuuset ja lumipeite kumpuilevassa maastossa ihastuttavat puhtaanvalkoisina. Tämä on jotakin tavattoman arvokasta, todellinen Talven Ihmemaa, niin kuin mainoslauseissa ulkomaalaisille luvataan. Ilma on raikasta hengittää ja kaikki on niin puhdasta. Pääni kestää paremmin päivän lyhenemisen, kun lumipeite valaisee. Kirkasvalolamppu on ahkerassa käytössä ja D-vitamiinipurkki napsahtaa auki joka aamu. Tervetuloa talvi ja oppaan tehtävät, odotan innolla teitä!
