Kilpisjärven viikko vaihtelevassa säässä, mutta tunnelma korkealla

Ajattelin saapuessani Kilpisjärvelle, että jokaisen ihmisen pitäisi päästä edes kerran eläessään käymään Kilpisjärven tuntureilla ja aikaa pitäisi suoda ainakin viikon verran. On se niin erilainen paikka. Niin avara. Niin vahva. Niin koskettava. Oma maailmansa muuhun Lappiin verrattuna.

Perinteiset hotellin järjestämät hiihtoretket ovat historiaa, mutta silti hiihdimme viikon yhdessä nauttien paitsi maisemista myös toistemme seurasta. Vuosia yhdessä hiihtäneet ihmiset ovat hitsautuneet yhteen, turhista ei valiteta. Kuten siitä, että yhtenä päivänä satoi rehellistä vettä hiihtoretkellä. Minkäs teet, viisas vain hiihtää hyväksyen tilanteen. Seuraavana päivänä hanki kantoikin sitten ja kimalteli, tunturin rinne oli turhankin jäinen. Silloin hiihdettiin Goldajärven koivikossa. Sitä seuraavana päivänä satoi uutta lunta ja tuuli niin vietävästi. Hiihdettiin Tsahkaljärven koivikossa ihanan pehmeässä lumessa hankikannolla nauttien suloisen pehmeästä valosta. Kilpisjärven vaihteleva, jopa oikukas sää tarjoaa ihmiselle mitä parhaimman mahdollisuuden elää suoraan tässä hetkessä. Se on arvokas asia.

Hiihtoviikon aikana ensimmäinen ja viimeinen päivä tarjosivat houkuttelevimmat säät. Niinpä suuntasimme heti ensimmäisenä päivänä vastarannalle Ruotsin Tuipalille. Alla oleva kuva on otettu kurusta Tuipalilla.

 

Saanajärven päivätuvan seinusta on mieluisa paikka pitää taukoa. Hirsiseinä ja ikkunasta heijastuva Saana luovat kuvaan tunnelmaa.

Viimeisenä päivänä hiihdimme Iso Jehkaksen päästä päähän. Maisemat palkitsivat joka suuntaan. Kuvassa pidämme taukoa rinteessä Haltin reitin puolella, ns. hevosenkengässä. Lumi oli loistavaa laskemiseen! Istumapaikoiksi löytyi jokaiselle hangesta pilkistävä kivi.

Olen kiitollinen viikosta monella tapaa. Ensi talveksi olemme suunnitelleet yhteisiä retkiä viikolle 15 - ja mukaan mahtuu.