12. joulukuuta 2017

Sininen Saana revontulten loisteessa

Olin oikea Onnen Tyttö, kun pääsin livahtamaan Ylläksen opastöistä katsomaan valaistua Saanaa Kilpisjärvelle. Suomen 100-vuotisjuhlaan liittyvä tapahtuma ylitti kaikki odotukset. Jokainen kokenut Kilpisjärven kävijä tietää kuinka nopeasti sääolosuhteet voivat muuttua Kilpisjärvellä. Kuinka kunnon lumimyräkkä voi ajaa ihmiset sisätiloihin tai kuinka Kilpisjärventiellä saattaa poikittain oleva rekka tukkia tien tuntikausiksi ja silloin voi vain odottaa. Mutta on myös tiedossa, kuinka upeaa parhaimmillaan voi olla - ja nyt oli!

Jo menomatka Ylläkseltä Kilpisjärvelle oli lumoava kokemus. Jounin kaupan edessä tätä tilaisuutta varten järjestettyä bussia odottaessani kylmyys kipristeli poskia 26 asteen pakkasessa. Kävin katsomassa läheltä kuinka suuri Sampon uusi jättiporo on. Kyllä vain, mahduin seisomaan vaivatta poron mahan alla ja erottamaan yksittäisiä poron karvoja. Aika vaikuttava nähtävyys! Toiset kiirehtivät kuvaamaan Jounin kaupan vieressä laiduntavia poroja, osa aitauksen sisällä, osa ulkopuolella helpon ruoan toivossa.

Bussimatkalla taivas värjäytyi moniin pastellinsävyihin muuttuen koko ajan - pinkkiä, oranssia, keltaista, lilaa, vaalean sinistä... Superkuu kumotti taivaan rannassa kuin herkullinen juustopallo. Olin haltioitunut! Tarkkailin herkeämättä luontoa. Runsaslumiset puut näyttivät taideteoksilta, ensin kapeita kynttiläkuusia, sitten tanakkaa männikköä kunnes jäljelle jäi pelkästään tunturikoivikkoa. Ensimmäisten tunturien näkyminen sykähdyttää aina Kilpisjärvelle mennessä.

Onnea (tai mitä se sitten lieneekään) tapahtuman onnistumiseksi oli matkassa monella tapaa. Kuulin, että Saanan musta kylki oli vuorautunut tuiskun avulla lumen peittoon vain joitakin päiviä ennen juhlaa. Näin sininen valo heijastui kauniisti. Lämpötila pysytteli 10 pakkasasteen paikkeilla ja tuuli vain heikosti. Kilpisjärvi sai jääkannen myöhään vahvistuen sopivasti juhlaa varten, niin että jäällä saattoi liikkua jalkaisin tai moottorikelkalla. Superkuu valaisi lämpimän keltaisena. Ja taivaalliset voimat osallistuivat juhlaan leiskauttamalla taivaalle revontulet. Mitä siinä pieni ihminen voi muuta kuin ihmetellä!
Avajaistilaisuus järjestettiin kaupan pihassa revontulia kuvaavan jäätaideteoksen edessä. Ohjelmaan kuului koululaisten laulua, valotaiteilijan puhe, kunnanjohtajan puhe sekä joikua. Paikallinen poromies Juha Tornensis ilmestyi paikalle poronkarvaisissa vaatteissa poron ja reen kanssa. Ilahduin vielä viikkoa myöhemmin, kun tapasin Juhan pojan porosafarilla Muonion lähellä. Perinne elää ja jatkuu sukupolvelta toiselle.
Siniseksi valaistu Saana näytti erehdyttävästi sille, kuin valo olisi loistanut syvältä Saanan sisuksista. 
Uudella Kilpisjärven monitoimitalolla vihittiin alttariseinä käyttöön. Taustalla koholla olevien puupalikoitten päällä komeili pajusta, poronnahasta ja kankaasta valmistettuja taideteoksia. Koulun pihalla kodassa myytiin porokeittoa ja liikuntasalissa paikallisia käsitöitä.
Kilpisjärven biologisella asemalla oli  tarjolla mm. esitelmä revontulista ja lyhytfilmejä. Luontotalon ohjelmaan kuului mm. revontulivalokuvauksen opastusta. Majoituspaikoilta ja ravintoloilta oli melkoinen ponnistus pyöräyttää palvelu käyntiin näin lyhyeksi aikaa, mutta se kannatti. Retkeilykeskukselta kuulin, että heillä oli vilkkaampaa kuin koskaan! Pääsin syömään Lapland Hotel Kilpikselle upean juhlamenyn - kuningasrapukeittoa, poroa kahdella tapaa sekä valkosuklaaleivonnaisen.

Onnea 100 vuotiaalle Suomelle! Muistan lopunikääni kuinka olen sitä juhlistanut. Huom! sinisen Saanan kuvat eivät ole itse otettuja, vaan poimittu sosiaalisesta mediasta.

1 kommentti:

  1. Moikka Riitta!
    Kuinka tupsahdinkaan sun sivuille juuri, kun olit jutun tänne laittanut!:)
    Täytyy myöntää, että kateeksi käy. Olisin niin tahtonut olla paikalla, mutta tää vuodenaika ja etäisyys oli liian suuri haaste, harmi. Hengessä olin kyllä mukana, katsoin netin kautta livenä avajaistapahtumaa ja kuuntelin ohjelmaa. Kelikameran kuvia tuli katsotua useampaan kertaan ja kaikki illan uutiset myös. Aivan upean näköistä oli niissäkin.
    Kun ohjelmissa esitettiin kommentteja Saanasta ja saamelaisten pyhästä vuoresta, oliko valaisu sopivaa ym. niin Juha Tornensis (poronkarva-asussaan poron vierellä) sanoi kauniisti, että Saana olisi kyllä osannut piiloutua, jos ei olisi halunnut Sinisen Saanan näkyvän. Onhan tuo Saanan piiloutuminen monta kertaa nähty, niin talvella kuin kesällä.
    Katsottiin myös "Linnan Juhlat"-elokuva, jossa oltiin Kilpparilla, upeita maisemia siinäkin. Ja Äijä-koira tähtenä myös.
    Meillä täällä taitaa parhaillaan olla tämän talven viides talvi tulossa, ulkona parhaillaan oikein hirmuinen tuisku. Lumi tulee ja menee. Välillä sataa lunta ja saa hiki hatussa puskea lunta kulkuväyliltä pois. Toisena päivänä sataa vettä tai lämpötila kohoaa ja lumet ovat menneet. Pari viikkoa sitten oli niin märkää lunta, että puut kärsivät pahoin, oksia on joka puolella kaupunkia, missä ikinä liikkuukaan. Eli välillä lumitöitä ja välillä risujen ym. haravointia, ei käy aika pitkäksi.
    Muutenkin tämä vuosi ja etenkin syksy on ollut melkoinen, ei oikein edes muista, koska olisi ollut pidempi jakso tai edes kokonainen päivä, milloin ei olisi satanut? No, nyt menneenä viikonloppuna oli molempina päivinä poutaa ja jopa vielä eilen, tuntui ihmeeltä. Luonto on pullollaan vettä, kumisaapas kelit lähes koko ajan. Koska poutaantuu? Tuleeko ensi kesästä jo vihdoin lämmin, kaksi kesää peräkkäin on jo ollut kalseita. Menneenä kesänä taisi lämpimintä, kun olimme pohjoisessa, Kilpisjärvellä. Ja lähes koko viikon poutaa, joka sekin ihme!
    Sinulla siellä täysi talvi. Onkos siellä Ylläksellä ollut paljon lomailijoita? Ja tontulle yllin kyllin puuhaa?
    Mukavaa Joulun odotusta!

    VastaaPoista